18.9.2016

Syksy saapui Ahvenanmaalle

Kurkien töräyttelyt Söderön mökkikylän yllä havahduttivat minut syksyyn. Tajusin, että olin viittä kuukautta aikaisemmin nimenomaan Ahvenanmaalla toivottamassa kurkia ja muita muuttolintuja tervetulleiksi Suomeen. Nyt niiden oli aika lähteä.

Linnut eivät kuitenkaan olleet pääosassa tämänkertaisella, kaksiviikkoisella Ahvenanmaan-reissulla. Sen sijaan kolusin yhdessä viidenkymmenen muun tyypin kanssa tienvarsia, ihmisten pihoja, kallioita, rantaniittyjä, laitumia ja peltojen metsäsaarekkeita täpläverkkoperhosen toukkien talvipesiä etsien. Siis jotakuinkin tällaisia:


Täpläverkkoperhosen (Melitaea cinxia) pesä heinäratamon (Plantago lanceolata) vieressä.

Kyse on jokasyksyisestä viidenkymmenen biologin invaasiosta Ahvenanmaalle, koko maailman mittakaavassa poikkeuksellisesta ekologisesta pitkäaikaisseurantatutkimuksesta ja mallijärjestelmästä sekä keväällä edesmenneen Ilkka Hanskin elämäntyöstä ja perinnöstä. Käytännössä työtä tehdään niin, että lukuisina maastotyötunteina ajellaan ympäri Ahvenanmaata sijaitseville habitaattilaikuille ja etsitään niiltä kahta täpläverkkoperhosen ravintokasvia, heinäratamoa ja tähkätädykettä. Näiltä kasveilta yritetään sitten äkätä noita vaaleita seittimöykkyjä, ja lisäksi heinäratamolta etsitään härmäsientä. Työpäivän jälkeen heinäratamon lonkeromaiset lehdet luikertelevat uniin ja niska on jumissa. Sitten keräämällämme aineistolla tehdään huippututkimusta Metapopulaatiobiologian tutkimuskeskuksessa.

Maastotyö on kuitenkin biologin parasta aikaa. Koko päivän saa olla ulkona ja liikkeessä luontoon itseensä keskittyen. Kun hetkeksi nostan katseeni heinäratamon lehdiltä, saattaa taivaalla liidellä muuttohaukka, ja työpäivän aikana voi sienikori täyttyä kuin itsestään. Syyskuu on ehkä lempikuukauteni. Sienten ja muuttolintujen lisäksi pääsin nauttimaan kasteisista aamuista, valosaasteettomasta tähtitaivaasta ja revontulista sekä lempeän raikkaista syyskesän tuulahduksista. Luonto on kauneimmillaan aamuisin ja iltaisin, ja syyskuussa niiden kokemiseksi ei tarvitse valvoa liian myöhään tai herätä epäinhimillisen aikaisin.

Pimeys, lehtien tippuminen ja muuttolintujen lähtö luovat syysiltaan erikoisen, toiveikkaan, mutta kauniin surumielisen tunnelman. Hei hei, kurjet! Nähdään taas keväällä!


Sumua mökkikylässä
Syyskuinen aamu

Revontulia Söderössä
Syyskuinen ilta