7.1.2017

Pakkasretki Viikissä

Eilen Facebookista sai sellaisen vaikutelman, että 20 astetta pakkasta on monelle syy linnoittautua sisätiloihin. Ja vaikka loppiainen lieneekin monelle vapaapäivä, oli Viikin ulkoilupoliuilla tosiaan aika tyhjää. Kuitenkin ulos uskaltautuminen palkitsee – kirkas ja luminen pakkaspäivä tarkoittaa mitä upeinta ulkoilukeliä.

Talvisessa metsässä on ihan oma tunnelmansa, ja oikein kunnon pakkasella sen aistii parhaiten. Vaikka Viikin Mäyrämetsässä kuuleekin jatkuvasti tien pauhun, tuntuu metsä silti hiljaiselta, tunnelma on suorastaan pysähtynyt. Askel hidastuu ja keskityn jokaiseen ääneen. Jostakin kuuluu hiihtäjän sauvaniskuja. Kuusen latvustossa hippiäinen hihittää ja kauempana korppi korottaa ääntänsä. Muuten linnut ovat hiljaa. Elämä tuntuu keskittyvän metsän ruokintapaikalle, jolla käy tali-, sini- ja kuusitiaisia sekä käpytikka.

On tästä joku muukin mennyt...

Talitiainen poseeraa.


Kääpämeininkiä

Urpiaismeininkiä

Savuinen kaupunki

Sinisorsat "kuumassa lähteessä"

Lumoavan lisän tunnelmaan tuo harvojen sulapaikkojen höyryävä vesi – merisavukuvia onkin internet ollut viime päivät pullollaan. Metsälinnut kerääntyvät ruokinnalle, mutta sorsat kylpevät "kuumassa lähteessä".

Luonnon hiljaisuus saa keskittymään maisemiin, ääniin ja ihan vain olemiseen. Pysähtyneisyydessä ajantaju katoaa ja valokuvaaminenkin tuntuu siltä kuin sen kuuluu – räpsimisen katkaisee vasta se, kun kylmyys alkaa sattua sormiin tai varpaisiin. Pakkasretki rentouttaa ja vie perusasioiden äärelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti