29.6.2017

Viikon hyönteinen: isopirkko

Anatis ocellata, ögonfläckig nyckelpiga  

 

Toinen viikon hyönteinen löytyi Pihlajaluodolta Helsingin edustalta. 8–9 mm:n pituinen isopirkko on nimensä mukaisesti isoin Suomessa ja ylipäänsä Keski- ja Pohjois-Euroopassa tavatuista leppäkertuista. Suomessa tavataan n. 60 leppäkerttulajia.

Isopirkko elää pääasiassa havupuilla kirvoja syöden, joskin tämä hengaili rantapusikossa virmajuuren kukinnossa. Havupuitakin oli toki läheisyydessä. Niin, nimi leppäkerttu (tai -pirkko) ei viittaa leppiin. Nykysuomen etymologisen sanakirjan (Häkkinen, WSOY 2004) leppä-sana on voinut alun perin merkitä joko verta tai leppä-puuta. Ensimmäisessä tapauksessa puu olisi saanut nimensä siitä saadun punertavan väriaineen mukaan. Jälkimmäisessä tapauksessa sanaa olisi myöhemmin alettu käyttää veren kiertoilmaisuna. Leppäkertun nimi viittaa siis väriin samoin kuin leppälintujen ja leppärouskujenkin nimet. Tosin eivätpä läheskään kaikki leppäkertut ole mitenkään punaisia.

Tässä löytämässäni peruskuvioinnissaan isopirkko on helppo tuntea. Kuitenkin leppäkerttujen (tai -pirkkojen) tunnistamista hankaloittaa huomattava ilmiasujen monimuotoisuus. Monien lajien pisteiden määrä voi vaihdella ja isopirkollakin on neljä eri värimuotoa, joihin voi tutustua vaikkapa Sami Karjalaisen leppäkerttusivulla. Peitinsiipien mustat täplät voivat puuttua, mutta etuselän mustavalkoinen kuvio on samanlainen kaikilla värimuodoilla.


isopirkko




Opettelen hyönteisten tunnistamista! Ainakin kesän ja syksyn 2017 ajan yritän joka viikko valokuvata jonkin minulle ennestään tuntemattoman hyönteislajin ja kertoa siitä täällä muutaman tiedonjyväsen. Kaikki Viikon hyönteiset


18.6.2017

Viikon hyönteinen: paatsamasinisiipi

Celastrina argiolus, tosteblåvinge


Tunnen hyönteisiä aivan liian huonosti siihen nähden, että olen pian valmistuva biologi ja kai muurahaisgraduni myötä jonkinlainen hyönteistieteilijä. Minun on pitkään pitänyt tehdä asialle jotakin, joten nyt haastan itseni! Kuvaan joka viikko jonkin hyönteisen ja kirjoitan siitä jotakin blogiin. Aluksi olin ajatellut keskittyä esimerkiksi perhosiin tai johonkin muuhun tiukemmin rajattuun ryhmään, mutta jotta minulla olisi edes pieni mahdollisuus saada näitä kuvia aikaiseksi, olkoon kohteena ihan mikä tahansa silmieni eteen ilmaantuva hyönteinen. Kuvaan örkin niin hyvin kuin kulloisenakin hetkenä osaan ja viitsin, mutta joskus pää saattaa jäädä puolukanlehden taakse – sori siitä! Tämän viikon kuvan otin lähes kuukausi sitten, 28.5., ja lajin lentoaika alkaa nyt olla tältä vuodelta lopuillaan. Laji (jos nyt määritin sen oikein) sopinee kuitenkin ajankohtaisuutensa vuoksi hyvin ensimmäiseksi viikon hyönteiseksi.

paatsamasinisiipi

Paatsamasinisiipi (Luontoportin sivu) nimittäin voitti äskettäin äänestyksen Suomen kansallisperhosesta jättäen täpärästi taaksensa neitoperhosen ja suruvaipan. Ai mikä ihmeen paatsamasinisiipi? Joo, ei lajinimi minullekaan epäharrastajana ollut tuttu, mutta pitihän sinisiipien joukosta jokin edustaja äänestyksessä olla. Sinisiivet ovat kuitenkin suomalaisille melko tuttuja monenlaisten elinympäristöjen pieniä piristäjiä. Lopulta voitto taisi irrota sinivalkoisuuden siivittämänä. Lajilleen sinisiipien tunnistaminen voi olla hankalaa, mutta yleensä sen pitäisi onnistua erityisesti siipien alapintoja tutkiskelemalla. Tällä kaverilla vaalean alapinnan täplät ovat pieniä ja yläpinta on heleän vaaleansininen ilman kummempia kuvioita. Takasiiven alapinnalta puuttuvat kannussinisiiven (Cupido argiades, kortsvansad blåvinge) oranssit täplät.

Ai mikä ihmeen paatsama? Korpipaatsama on paatsamasinisiiven toukkien ensisijainen ravintokasvi. Tuollainen aika huomaamaton, mutta kosteissa metsissä yleisehkö, pensas tai pieni puu, jonka ohi tulee helposti käveltyä. Muita paatsamasinisiiven ravintokasveja ovat orapaatsama ja mustikka.

Korpipaatsama (Frangula alnus, brakved)

Suomessa tavataan 17:ää sinisiipilajia ja paatsamasinisiipi on niistä aikaisin lentelijä, jonka voi tavata jo toukokuun alkupuolella. Sinisiivet (Polyommatinae) on alaheimo sinisiipisten (Lycaenidae) heimossa, johon kuuluvat myös nopsasiivet (Theclinae) ja kultasiivet (Lycaeninae). Sinisiipiset on n. 5 000 lajillaan maailman toiseksi suurin päiväperhosheimo.

Sinisiivissä siisteintä on monen lajin yhteys muurahaisiin. Viholaiset (Myrmica spp., eli ne kipeästi pistävät pikkuiset "kusiaiset", joiden pesän päällä huomaat liian myöhään oleilevasi) imevät sinisiiven toukan erittämää makeaa nestettä. Jotkin sinisiipilajit ovat riippuvaisia muurahaisista, eivätkä pärjää ilman niitä. Viholaisen toukat kantavat muurahaissinisiiven (Maculinea arion, svartfläckig blåvinge) toukan pesäänsä, jossa toukka paitsi tarjoaa muurahaisille ravintoa, myös syö viholaistoukkia ja saanee suojaa pedoilta.




Opettelen hyönteisten tunnistamista! Ainakin kesän ja syksyn 2017 ajan yritän joka viikko valokuvata jonkin minulle ennestään tuntemattoman hyönteislajin ja kertoa siitä täällä muutaman tiedonjyväsen. Kaikki Viikon hyönteiset