30.7.2017

Viikon hyönteinen: maitepunatäplä

Zygaena filipendulae, sexfläckig bastardsvärmare


Pyörämatkalla Gotlannissa löytyi jännän näköinen perhonen, joka paljastui maitepunatäpläksi. Nimensä mukaisesti laji elelee siellä, missä on toukan ravintokasvia keltamaitetta (Lotus corniculatus, luontoportin sivu). Perhosen väritys on aposemaattinen, eli punamusta värikuvio varoittaa petoja perhosen myrkyllisyydestä. Punatäplät erittävät syanidipitoista nestettä, joka toimii solumyrkkynä. Niinikään myrkyllinen toukka on keltamusta. Syanidi on osittain peräisin keltamaitteesta, mutta perhonen pystyy tuottamaan sitä itsekin.

Tunnusomaista siipiväliltään 3–4 cm:n mittaiselle maitepunatäplälle ovat kummankin etusiiven kuusi täplää mustahkon vihertävällä pohjalla. Täplien määrä saattaa tosin joskus vaihdella ja joillakin yksilöillä ne ovat yhdistyneet. Lennossa näkyvät lisäksi lähes kokonaan punaiset takasiivet. Maitepunatäplä on Euroopassa yleinen laji, mutta Suomessa se luokiteltiin vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi. Sen voi löytää Suomen lounais- ja eteläosista ja aikuiset perhoset lentelevät kesä-elokuussa. Maitepunatäplä talvehtii toukkana.

Punatäplälajeja tunnetaan maailmassa noin 1 000 ja Suomessa kahdeksan. Punatäplät ovat päiväaktiivisia perhosia, jotka luokitellaan punatäpläperhosten (Zygaenidae) heimoon punatäplämäisten (Zygaenoidea) yläheimossa. Yläheimo on samantasoinen taksoni kuin yleensä suurimman osan perhosiin kohdistuvasta huomiosta keräävä päiväperhoset (Papilionoidea). Kaikkiaan perhosten (Lepidoptera) lahkossa on kolme alalahkoa, ja suurin osa perhoslajeista luokitellaan Glossata-alalahkon 28 heimoon.


maitepunatäplä
Maitepunatäplä 10.7.2017 Gotlannissa.


Opettelen hyönteisten tunnistamista! Ainakin kesän ja syksyn 2017 ajan yritän joka viikko valokuvata jonkin minulle ennestään tuntemattoman hyönteislajin ja kertoa siitä täällä muutaman tiedonjyväsen. Kaikki Viikon hyönteiset





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti