27.8.2017

Viikon hyönteinen: töpökukkajäärä

Anoplodera maculicornis,  fläckhornad blombock


Kyllä kirjahyllyyn kuuluisi sarvijääräkirja, sillä ilman sellaista tämänkin tunnistaminen oli työn takana. Googlaamalla löysin useankin samanoloisen lajin, mutta kaikkien tuntosarvet näyttivät kokonaan mustilta. Hommaa myös mutkisti, että löysin oikealta näyttävän lajin ensin sukunimellä Paracorymbia, joka Wikipediassa olikin Stictoleptura ja laji.fi:ssä Anoplodera. Ainakin neljä muutakin synonyymiä ovat ahkerat taksonomit vuosien saatossa saaneet aikaiseksi. No, joka tapauksessa kiva ötökkä. Tämä Suomessa elinvoimaiseksi luokiteltu laji esiintyy lähinnä maan eteläosissa, mutta on se löydetty Oulun seudulta asti.


Töpökukkajäärä 22.7. Sipoossa

Sarvijäärät, joita Wikipedia väittää hapsenkakkiaisiksikin kutsutun, ovat pitkine tuntosarvineen komeita ilmestyksiä. Oikein ison kun löytää, on melkeinpä pakko pysähtyä sitä tutkimaan ja valokuvaamaan. Useimmat sarvijäärät elävät toukkavaiheensa puun sisällä. Joitakin lajeja metsäkapitalistit pitävätkin tuholaisina, ja etelämpänä Euroopassa on ihan talojakin popsivia lajeja.

Kukkajäärät munivat munansa lahoavaan kantoon tai runkoon, jossa toukat sitten kasvavat. Aikuisina jotkin sarvijäärät eivät syö mitään, mutta kukkajäärät nimensä mukaisesti suuntaavat kukkiin siitepölyä syömään. Tai tämä kuvan kaveri näyttää lähinnä uineen siitepölyssä.




Opettelen hyönteisten tunnistamista! Ainakin kesän ja syksyn 2017 ajan yritän joka viikko valokuvata jonkin minulle ennestään tuntemattoman hyönteislajin ja kertoa siitä täällä muutaman tiedonjyväsen. Kaikki Viikon hyönteiset

19.8.2017

Viikon hyönteinen: isopihtihäntä

Forficula auricularia, vanlig tvestjärt


Tällainen astetta hurjempi kaveri tuli yhtäkkiä esiin viljelylaatikosta ottamistani pinaateista ja myönnettävä on, että hieman säikähdin. Kyseessä on isopihtihäntä, yleisempi ja isompi peräti kahdesta Suomessakin esiintyvästä pihtihännästä. Pihtihänniksi tällaiset on helppo tunnistaa perälisäkkeiden perusteella, mutta lajit ovat keskenään aika samannäköisiä. Lajituntomerkkejä ovat mm. perälisäkkeiden muodot. Pihdit myös ovat naaraalla ja koiraalla erinäköiset: tämä on naaras, sillä koiraan pihdit ovat käyremmät ja isommat. Isopihtihännällä takasiivet pilkistävät esiin nahkamaisten etusiipien alta toisin kuin joillakin muilla pihtihännillä. Siivet ovat toimivat, mutta isopihtihäntä ei lennä juuri koskaan. Toisen Suomessa esiintyvän lajin, pikkupihtihännän (Labia minor), sen sijaan sanotaan lentävän mielellään.


Pihtihäntiä ei tarvitse pelätä, vaikka ne voivat olla vähän hurjan näköisiä ja niistä on keksitty kauhutarinoita. Legendan mukaan pihtihännillä on tapana yöllä ryömiä ihmisen korvaan, puhkaista tärykalvo pihdeillään, munia korvaan ja ehkä vielä syödä aivojakin. Pötyä tietenkin kaikki, mutta tätä perua ovat pihtihäntien nimet monilla kielillä, esimerkiksi englannin earwig. Pihtejä käytetään ainakin puolustautumiseen, mutta käsittääkseni ne eivät ihmisen kokoista otusta pysty juuri satuttamaan.

Puutarhoissa isopihtihäntä on yleinen ja se voi silloin tällöin tulla sisätiloihinkin. Kaikkiruokaiset pihtihännät eivät kuitenkaan ole kasvituholaisia, vaan saattavat olla puutarhurille hyödyksikin, jos ne syövät kasvituholaisia. Tosin saattavat ne syödä suihinsa muutaman hyödyllisenkin ötökän.

Pihtihännät kuuluvat pihtihäntäisten (Dermaptera) luokkaan, jossa on n. 1 800 tunnettua lajia, suurin osa tropiikeissa.



Opettelen hyönteisten tunnistamista! Ainakin kesän ja syksyn 2017 ajan yritän joka viikko valokuvata jonkin minulle ennestään tuntemattoman hyönteislajin ja kertoa siitä täällä muutaman tiedonjyväsen. Kaikki Viikon hyönteiset