8.5.2018

Tiaiset välittävät kirjosiepoille asuntoja, vai välittävätkö sittenkään?

En ehkä ole nyt toukokuussa ollut tarpeeksi ulkona, sillä kuulin vasta tänään kirjosiepon laulun ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kirjosieppo on monelle tuttu laji, joka loppukeväästä toivotetaan tervetulleeksi pihojen pönttöihin. Toissapäivänä julkaistu Helsingin sanomien artikkeli voi kuitenkin antaa joillekin aihetta epäillä näiden kauniiden lintujen sympaattisuutta.

Jutussa kerrotaan, että kirjosiepot usein valtaavat tiaisten pesiä. Lisäksi siinä kerrotaan Oulun yliopiston kärkihankkeesta, jossa on tutkittu sitä, miten kirjosiepot mahdollisesti hyödyntävät tiaisten valintoja tehdessään omia pesäpaikkavalintojaan. Tutkija Jukka Forsmanin sanoin tiaiset toimivat ikään kuin asunnonvälittäjinä kirjosiepoille. Ei liene yllättävää, että Hesarin artikkelissa on joitakin epätarkkuuksia. Pieni vilkaisu tutkimuskirjallisuuteen päin antaa myös aihetta kyseenalaistaa Oulun yliopiston tutkijoiden johtopäätöksiä.

Hesarin jutussa hieman hämmentävästi sanotaan ensin, että siepot häätävät tiaisia pesistään, mutta sitten, että samaan pesään joutuessaan tiainen on vahvempi ja voi jopa tappaa siepon. Tämä ilmeinen ristiriita selittyy suureksi osaksi sillä, että siepon valtausoperaatio ei liene suoraan väkivaltainen. Se yksinkertaisesti rakentaa pesänsä vanhan pesän päälle tiaisen ollessa poissa. Pesäänsä katsomaan tullut tiainen ehkä sitten huomaa vain oman pesänsä kadonneen ja lähtee tekemään uutta. Ymmärtääkseni on myös hieman epäselvää, kuinka yleisesti kirjosiepot todella valtaavat käytössä olevia tiaispesiä ja kuinka usein kyse on tiaisten hylkäämistä pesistä.


Minulla ei ole kunnollisia sieppokuvia, mutta tämä on hassu.


Talitiainen syömässä

Keskeinen ja erittäin kiinnostava löydös, josta jutussa kerrotaan, on että kirjosiepot voivat käyttää tiaisnaaraan (tali- tai sinitiainen) pesinnän onnistumista vihjeenä siitä, minne kirjosiepon kannattaa pesiä (Seppänen ym. 2011, muita saman ryhmän tutkimuksia). Tähän tulokseen päästiin kokeella, jossa sieppo sai ensin käydä arvioimassa tiaispesää, joka oli tutkijoiden toimesta merkitty joko kolmiolla tai ympyrällä. Sitten samat siepot saivat valita yhden kahdesta tyhjästä pöntöstä, jotka jälleen oli merkitty joko kolmiolla tai ympyrällä. Paljastui, että paljon tiaismunia nähneet siepot tapasivat valita  pöntön, jossa oli sama symboli kuin monimunaisessa tiaispesässä. Vähän tiaismunia nähneet taas toimivat päinvastaisesti. Näin siepot matkivat menestyneen tiaisen pesäpaikkavalintaa ja välttivät heikosti menestyneen tiaisen matkimista!

Oululaisten johtopäätökset ovat kuitenkin saaneet osakseen kovaakin kritiikkiä (Slagsvold ja Wiebe 2017, 2018). Slagsvoldin ja Wieben mielestä oululaistutkijoiden hypoteesin keskeinen oletus, että siepot ylipäänsä käyvät tiaispesissä arvioimassa tiaisten munien määriä, ei pidä paikkaansa. Oululaisten oma aineisto nimittäin osoittaa, että siepot käyvät katsomassa tiaispesiä vain silloin, kun tiaiset ovat vielä munintapuuhissa, eivätkä siis saa tietoa pesyeen lopullisesta koosta (Forsman ym. 2018, Slagsvold ja Wiehe 2018). Sitäpaitsi pesiä käyvät katsomassa lähinnä koiraat, vaikka ennemmin naaraiden luulisi tekevän munimiseen liittyviä päätöksiä. Ei myöskään ole esitetty vakuuttavaa näyttöä sille, että siepot todella pystyisivät laskemaan munia pimeissä pesissä. Slagsvold ja Wiebe (2018) väittävät, että sieppojen käyttäytyminen Forsmanin ryhmän kuvaamilla videoilla viittaa ennemmin pesänrakennuspuuhiin kuin munien määrän arvioimiseen. Siepot käyvät pesissä useita kertoja ja viipyvät niissä pitkään, vaikka munien määrän arvioimiseen luulisi yhden lyhyen käynnin riittävän, erityisesti kun siepot tuskin haluavat viettää aikaa vieraissa pesissä turhaan. Pesäänsä puolustamaan ilmaantuva tiainenhan on siepolle hengenvaarallinen! Jos sieppo sen sijaan harkitsee oman pesän perustamista tiaisen pönttöön, on pitemmän ajan viettäminen siellä perustellumpaa. Kirjosiepot tosiaankin rakentavat pesänsä mieluummin tiaisen jo käyttämiin kuin tyhjiin pönttöihin. Näin ne eivät kuitenkaan tee siksi, että ne matkisivat tiaisen paikkavalintaa, vaan koska pöntössä on valmiiksi pesämateriaalia, jota sieppokin voi käyttää (Loukola ym. 2014).

Slagsvold ja Wiebe (2017) ehdottavat vaihtoehtoista selitystä tuloksille. Ehkä kirjosieppo valitseekin pesän, jota tiainen vähiten aktiivisesti ja aggressiivisesti puolustaa. Innokkaimmin se tietenkin puolustaa käytössään olevaa pesää. Slagsvold ja Wiebe ehdottavat, että tiainen puolustaisi toiseksi innokkaimmin pesäpaikkaa, joka on erilainen kuin se, mikä sillä on käytössä: jos pesintä epäonnistuu yhdenlaisessa pesässä, kannattaa ehkä seuraavaksi kokeilla toisenlaista. Sitten sieppo päätyisi kokeessa valitsemaan vähiten aggressiivisesti puolustetun pesän, eli sen, joka on merkitty samalla symbolilla (ympyrä tai kolmio) kuin tiaisen pesä. Kun tiaisella on vähän munia, se taas ehkä näkisi pesien puolustamisen ylipäänsä vähemmän tärkeäksi, jolloin sieppo saisi vapaammin valita kumman tahansa tyhjistä pesistä. Slagsvoldin ja Wieben selitys ei ole vailla heikkouksia (Samplonius 2018). Onko esimerkiksi todennäköistä, että tiainen, joka on ensin valinnut pesän täysin riippumatta kolmioista ja ympyröistä, myöhemmin alkaisi pitää näitä symboleita merkityksellisinä? Entä miksi siepot näyttävät myöhemmin välttävän symbolia, jonka ne näkivät vähämunaisissa pöntöissä? Hypoteesi vaikuttaa kuitenkin ilman muuta testaamisen arvoiselta.

Ehkä lopullisen pesäkoon näkeminen ei ole siepolle tarpeen, jos keskeneräisen pesän koko korreloi lopullisen koon kanssa. Vaikka Slagsvold ja Wiebe (2018) ovat sitä mieltä, että koko asunnonvälityshypoteesi tulisi hylätä, uskon, että oululaiset voivat olla oikeassakin. Heidän voimakkaiden johtopäätöstensä tueksi kuitenkin kaivattaisiin lisää tietoa siitä, miten keskeneräinen tiaispesä antaa siepolle tietoa tiaisen kelpoisuudesta. Myöskään kokeiden toistaminen muualla, Slagsvoldin ja Wieben aggressiivisuushypoteesin testaaminen ja munien määrän arviointiin käytettyjen mekanismien tutkiminen ei lienisi haitaksi. Työtä näillä lintututkijoilla siis riittää!

Tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten tiede toimii sekä siitä, miten tiedeuutisointi usein kertoo vain osan totuudesta. Uusi ja jännittävä tutkimustulos kohtaa muiden tutkijoiden aktiivista ilonpilausta, ja se on todistettava vakuuttavasti useaan otteeseen ennen kuin se voidaan yleisesti hyväksyä. Tämä on tärkeä osa nykyaikaista tiedettä: totuudeksi ei riitä yksi havainto, joka ehkä viittaa Maan litteyteen.

Harmillista on, ettei tieteen toimintatapa avaudu suurelle yleisölle. Hesarin toimittajalta ei ole mielekästä vaatia syvällistä perehtymistä alan tutkimuskirjallisuuteen, ja näin voidaan päätyä uutisoimaan ”toteen näytetyistä” ilmiöistä, joista tosiasiassa on eri tutkijoiden välillä voimakkaitakin, ja hyvin perusteltuja, erimielisyyksiä. Eikä liene näköpiirissä, että tutkimukselleen medianäkyvyyttä janoavat tutkijat aktiivisesti toisivat esiin heidän omistaan eriävä tuloksia ja tulkintoja. Siitä pitävät huolen tiedettä vaivaava jatkuva kilpailu rahoituksesta ja maineesta.


Kirjallisuutta


Forsman, J.T., Seppänen, J.-T., Mönkkönen, M., Thomson, R. L., Kivelä, S. M., Krams, I. ja Loukola, O. 2018: Is it interspecific information use or aggression between putative competitors that steers the selection of nest-site characteristics? A reply to Slagsvold and Wiebe. – Journal of Avian Biology e01558. doi: 10.1111/jav.01558

Loukola, O. J., Seppänen, J.-T. & Forsman, J. T. 2014: Pied flycatchers nest over other nests, but would prefer not to. – Ornis Fennica 91:201–208.

Samplonius, J. M. 2018: Does territory owner aggression offer an alternative explanation to patterns in heterospecific information use studies? A comment on Slagsvold and Wiebe. – Journal of Avian Biology. e01567. doi: 10.1111/jav.01567

Seppänen, J-T., Forsman, J. T., Mönkkönen, M., Krams, I. & Salmi, T.  2011: New behavioural trait adopted or rejected by observing heterospecific tutor fitness. – Proceedings of the Royal Society B. 278: 1736–1741.

Slagsvold, T. & Wiebe, K. 2017: On the use of heterospecific information for nest site selection in birds. – Journal of Avian Biology 48: 1035- 1040

Slagsvold, T. & Wiehe, K. L. 2018: On heterospecifc learning in birds – comments on Samplonius and Forsman et al. – Journal of Avian Biology e01706 doi: 10.1111/jav.01706.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti